Kyberpunkia ja supertietokoneita – AltParty teaser

Tänään perjantaina Kaapelitehtaalla käynnistynyt Alternative Party kokoaa yhteen luovan digitaalisen kulttuurin harrastajat ja ammattilaiset. Suomen suurin ja kaunein demoparty ja digitaalisen kulttuurin festivaali esittelee viikonlopun aikana demokilpailujen lisäksi omien sanojensa mukaan inspiroitumista tulevaisuuden ihmeiden toteutukseen ja nostalgista testailua viimevuosikymmenten koneiden äärellä, kiedottuna Man Meets Machine -kyberpunkteemaan.

Mutta mikä tämä demoskene oikein on miehiään? Kuinka sujuu kyberpunk-übernörttien pikadeittailu? Iskeekö das unheimlich kesken perjantai-illan huipentumana koittavan streptease-kilpailun?

Täytyyhän tästä ottaa selvää.

Stay tuned & wish me luck!

// Saga

>> Alternative Party 2009
>> Ohjelma/aikataulu
>> ALT-blogi

Ajantappoa aneemisessa cinemassa

Viime lauantaina eksyttiin Taidemuseo Tennispalatsin Suuntana surrealismi -näyttelyyn, Pyry muuten vain innokkaana, itse ajantappopuuhissa. Ansiokkaasti siellä pari tuntia kulutettiinkin, hartaasti kaikkiin näyttelyn osioihin (mm. readymade, unen maa, biomorfismi, aikakauslehdet, videot) perehtyen.

Jerusalemin Israel-museosta lainassa olleista teoksista mieleenpainuvimpina mainittakoon erityisesti liikkuvat kuvat: William Kentridgen hiilianimaatio ”Lääkekaappi” sekä Marcel Duchampin hypnotisoiva lyhytvideo ”Anemic Cinema”. Bravo.

Hyvänä kontrastina esillä oli niin esittäviä ja teknisesti taidokkaita (Jiří Kolář, Yves Tanguy) kuin naiivimpiakin (Picasso, blaah) teoksia. Kaiken kaikkiaan näyttely jäi melko kolkoksi muutamia kohokohtia lukuunottamatta. Itseäni kismitti joidenkin sarjojen puutteellisuus (”teokset no. 2 ja no. 5 sarjasta se-ja-se”, missä loput?) sekä itse näyttelytilan turhan innokas ilmastointi, varpaat jäätyivät videoita fiilistellessä.

Picassoa katsomassa 20.9.09

Ateneumin 18.9. avatussa Picasso-näyttelyssä oli sunnuntaina vilkasta, muttei onneksi jonoiksi asti. Vaikkei Picasso koskaan ole ollut lempitaiteilijoitani, odotin näyttelyä suurella mielenkiinnolla.

Kattava läpileikkaus mestarin urasta sisältää parisataa teosta, jotka on järjestetty ajanjaksojen mukaan. Maalausten lisäksi näytteillä on myös grafiikkaa, veistoksia sekä valokuvia taiteilijasta itsestään. Monet maalauksista jotka tunsin jo ennestään, mutta joita en ollut aiemmin pitänyt mitenkään erityisinä, tekivät minuun nyt yllättävän suuren vaikutuksen. Osan maalauksista jäädessä minulle edelleen yhdentekeviksi huomasin kuitenkin pitäväni todella paljon esillä olevista veistoksista, ja tajusin että käsitykseni Picasson tuotannosta on aiemmin ollut todella suppea. Näyttely siis lienee tehnyt tehtävänsä.

Olin vähän pettynyt muutaman tunnetun teoksen puuttumisesta, joten päätin vielä varmistaa viimeisessä salissa seisoskelleelta museo-oppaalta ettei Avignonin naiset vain jotenkin jäänyt seurueeltamme huomaamatta. Sain vastaukseksi vain kovin hämmentyneen katseen ja pyynnön kuvailla maalausta. Kierroksemme Picasson maailmassa siis päättyi hieman turhautuneissa merkeissä, mutta muuten näyttely täytti kaikki odotukset.

Surrealistisia kokemuksia

Vierailin Tennispalatsin Suuntana surrealismi-näyttelyssä. Siellä oli nimensä mukaan sekä surrealistisia teoksia että aihetta sivuavia töitä.  Näyttely oli koottu Jerusalemin Israel-museon kokoelmista.

Alakerta – dadaismiasta surrealismiin:

• dadaistisia kollaaseja, esinekoosteita ja lehtien kansitaidetta
• videoteoksia jotka auttoivat hyvin pääsemään oikeaan tunnelmaan
• kaapista ja videoinstallaatiosta koostuva teos, johon vuoroaan jonottaminen oli surrealistinen kokemus itsessään
• Mark Dion Paketti tilaustyö Israel-museoon. Työssä on viittauksia tunnettujen surrealistien teoksiin.

Man Ray Indestructible object

Yläkerta – unikuvia ja todellisuutta:

• Joan Mirón maalauksia
• Marcel Duchampin kuuluisia readymade-teoksia
• kattava kokoelma Man Rayn innovatiivisia valokuvia sekä esineitä (kuvassa)
• William Kentridgen kiehtova Lääkekaappi jossa oli sisällä animoitu hiilipiirros.
• eri taiteilijoiden surrealistisia naiskuvia
• Salvador  Dalin ja Luis Bunuelin Andalusialainen koira lyhytelokuva.  Vielä lisää surrealistista lisämaustetta sille antoi uusi hepreankielinen ääniraita

Näyttely oli todella monipuolinen joten tuntuu että en pystynyt yhdellä käyntikerralla perehtymään kaikkeen niin hyvin kuin olisin halunnut.  Videoteokset olivat itselleni tärkeä osa näyttelyä ja ne auttoivat myös näyttelyn tunnelmaan astumisessa.  Alakerrassa pääsi myös itse kokeilemaan joitain surrealistien käyttämistä tekniikoista ja tekemään hieman dadaistista runotaidetta.  Minua näyttely, ja surrealistien metodeihin tarkempi tutustuminen inspiroi suunnattomasti.

Surrealismi -näyttely ei oikein sytyttänyt

Saimme tehtäväksi käydä Surrealismi-näyttelyssä Tennispalatsissa. En ole aiemmin käynyt kuin yhdessä Tennispalatsin taidenäyttelyssä, joka oli alkuvuoden 2009 Walt Disney -näyttely.

Harmikseni tämä näyttely ei juuri saanut minua innostumaan. Pidän ainoastaan kahden surrealistin, Réné Magritten ja Salvador Dalin töistä. Edes Picasso ei ole taiteilijana minulle kovin tärkeä, vaikka pidän häntä mielenkiintoisena hahmona. Lähes kaikki näyttelyn alakerran töistä olivat minulle pelkkää kubistista sotkua, ja koska en jaksa pohtia mitä puukyhäelmä voisi merkitä taiteellisessa mielessä lähinnä vilkaisin niitä ennen kuin liikuin eespäin.

Yläkerrassa katseeni tavoitti ensimmäiseksi Magritten maalauksen “Pyreneiden linnan”. Pidin teoksesta, mutta siihen innostukseni sammuikin, sillä loput maalaukset ylittivät jälleen käsityskykyni ja mielenkiintoni keskittyi enää lähinnä maalausten värimaailmaan.

Huomasin kuitenkin ensimmäistä kertaa naisten roolin toistumisen surrealistisissa töissä, ja mietin miksi heitä käytettiin sillä tavalla taideteoksissa. Monet työt tuntuivat perversseiltä melko väkivaltaisine kuvineen, kun toiset yhä pysyivät hyvän maun puolella. Joidenkin taiteilijoiden käsitys naisista näkyi hyvinkin selkeästi heidän töissään, ja siksi jotkut teokset saivat minut tästä syystä jopa hieman ahdistumaan.

En oikein pidä lyhytelokuvista tai poptaide-tyyppisistä esille asetetuista esineistä. Vessanpönttö ei herätä minussa minkäänlaisia taiteellisia tuntemuksia oli sillä kuinka hieno surrealistinen nimi tai idea tahansa. Suosikkiteokseni koko näyttelyssä olikin Magritten “Pyreneiden linna” (1959), joka toi mieleen esim. unet sekä satukirjojen kuvitukset. On hyvä kun maalaus on selkeä ja herättää mielikuvia ja ajatuksia ilman että tarvitsee tuntea työn tai taiteilijan taustoja.