Dadaa ja surrealismia Tennispalatsissa

Lonesome City Dweller, Herbert Bayer

Taidemuseo Tennispalatsissa ollut Suuntana surrealismi -näyttely luotasi dadaismin ja surrealismin reittejä lähes sadan vuoden ajalta. Tyylisuuntien vanhojen mestareiden teosten joukossa oli myös uusia 2000-luvun surrealistisia näkemyksiä, kuten kaappi, jonka sisälle sai kiivetä näkemään, kuinka taivaalta leijuvasta silmästä muuttui vene, sekä lääkekaapin sisältä löytyvä hiilianimaatio.

En ole koskaan ollut erityinen dadan ystävä, eikä nytkään suurin osa kollaasiteoksista nytkäyttänyt suupieliä ylöspäin innostuksesta (Jiří Kolářin oivalluksia lukuunottamatta). Kuitenkin Suihkulähteen ja muiden readymade-teosten herättämä aivonystyröiden ärsytys oli ihan tervetullutta. Duchampin teosta ei varmasti ole turhaan valittu eniten jälkipolviin vaikuttaneeksi teokseksi, sillä sillä (symbolina readymadelle) on ollut suuri merkitys nykytaiteen muotoutumisessa ja taiteen merkityksen ja määrittelemisen kysymysten herättämisessä; Missä vaiheessa museon seinäänkiinnitetystä vaahtosammuttimesta tulee taidetta? Osallistavaa taidetta, performanssia ja readymadea yhdistelevä paketti- ja röntgenteos oli toisaalta omaa sarjaansa moniulotteisuudessaan.

Surrealismin unimaailman kiehtovuus vahvistui erityisesti Leonora Carringtonin mystisiä öisiä otuksia, Andre Massonin Goethen värisinfoniaa, sekä Magritten rauhallisia sävyjä katsoessa. Näyttelyssä oli useita kiehtovasti tehtyjä ja toisaalta aiheeltaan kiinnostavia teoksia. Surrealismin biomorfismi ja silmänlumeet ovat aina kiehtoneet minua ja näkyneet työskentelytavoissani (mm. automatismi – kuinka paljon helpompaa ja mielenkiintoista on lähteä työstämään jotain uutta jonkun tutun tai valmiin ympärille, esimerkiksi jonkun koulumonisteen nurkkaan? Tätä tekniikkaa käytin myös tiedostamattani simpukoista alkunsa saaneessa tussityössä). Ei mikään täysin turha museokäynti.

Surrealistisia kokemuksia

Vierailin Tennispalatsin Suuntana surrealismi-näyttelyssä. Siellä oli nimensä mukaan sekä surrealistisia teoksia että aihetta sivuavia töitä.  Näyttely oli koottu Jerusalemin Israel-museon kokoelmista.

Alakerta – dadaismiasta surrealismiin:

• dadaistisia kollaaseja, esinekoosteita ja lehtien kansitaidetta
• videoteoksia jotka auttoivat hyvin pääsemään oikeaan tunnelmaan
• kaapista ja videoinstallaatiosta koostuva teos, johon vuoroaan jonottaminen oli surrealistinen kokemus itsessään
• Mark Dion Paketti tilaustyö Israel-museoon. Työssä on viittauksia tunnettujen surrealistien teoksiin.

Man Ray Indestructible object

Yläkerta – unikuvia ja todellisuutta:

• Joan Mirón maalauksia
• Marcel Duchampin kuuluisia readymade-teoksia
• kattava kokoelma Man Rayn innovatiivisia valokuvia sekä esineitä (kuvassa)
• William Kentridgen kiehtova Lääkekaappi jossa oli sisällä animoitu hiilipiirros.
• eri taiteilijoiden surrealistisia naiskuvia
• Salvador  Dalin ja Luis Bunuelin Andalusialainen koira lyhytelokuva.  Vielä lisää surrealistista lisämaustetta sille antoi uusi hepreankielinen ääniraita

Näyttely oli todella monipuolinen joten tuntuu että en pystynyt yhdellä käyntikerralla perehtymään kaikkeen niin hyvin kuin olisin halunnut.  Videoteokset olivat itselleni tärkeä osa näyttelyä ja ne auttoivat myös näyttelyn tunnelmaan astumisessa.  Alakerrassa pääsi myös itse kokeilemaan joitain surrealistien käyttämistä tekniikoista ja tekemään hieman dadaistista runotaidetta.  Minua näyttely, ja surrealistien metodeihin tarkempi tutustuminen inspiroi suunnattomasti.

Dalin jalanjälijissä

HEO:n mediaopiskelijat  saivat tehtäväkseen vierailla Suuntana Surrealismi- näyttelyssä Tennispalatsissa. Näyttelyn tarkoituksena oli antaa laaja katsaus surrealismin perusideoihin ja aatteisiin. Esillä oli tunnetuimpien surrealistien kuten Salvador Dalin, Marcel Duchambin ja Max Ernstin töitä.

Olen tyytyväinen, että raskaan koulupäivän jälkeen saavuin paikalle, sillä näyttelyssä oli mielestäni paljon mielenkiitoista katsottavaa ja pohdittavaa. Surrealistit ja dadaistit olivat niitä radikaaleja, jotka ensimmäisinä rikkoivat klassisen taiteen rajoja. Niinpä minäkin voin kuvankäsittelytunnilla photoshoppailla vapaammin. Kaikki ei ole sitä miltä tosimaailmassa näyttää. Kuvat, muodot ja ideat voivat kummuta alitajunnasta ja unista ja erilaisia asioita voi yhdistellä vapaasti ja epäjohdonmukaisesti niin että se herättää katsojassa vahvoja tuntemuksia. Samoilla elementeillä rakennetaan mielenkiintoinen mainos tai Web-alusta. Mitä siis Dali edellä, sitä HEO:n Ikkunasali perässä.

Jotkut näyttelyn töistä olivat mielestäni pelottavia. Yhden patsaan silmät oli korvattu vetoketjuilla ja alistetun näköiset naiset riippuivat toisella seinällä valovakehyksissä. Elokuvahuoneista kaikuva hämärä musiikki kruunasi tunnelman. Nyt voin kuitenkin sanoa, että Pollock, Miro’ ja Dali on nähty, ainakin muutaman työn osalta.