MORO!
Käykää kattomassa mun blogista meidän tyylikkään messuosaston esillelaittoa!
http://neophyte-blog.blogspot.com/
Iso käsi kaikille ständillä pyörineille, kuulin tänään HEOn infopisteestä, että esitteitä oli jaettu yli 2000 kappaletta! Ja tässä vielä kollaasipläjäys esitteeseen menneistä linjojen kuvista:
P.S. Raimo please, ota noi lumihiutaleet pois ihan viimeistään loppiaisena!
Mainokset ovat parhaimmillaan kuin minikokoisia lyhytelokuvia. Musiikki, teksti ja kuva sointuvat kaikki yhteen ja muodostavat hienon kokonaisuuden. Ne sisältävät lähes poikkeuksetta jonkin jujun.
Mainokset ovat tarkkaan ja loppuun asti harkittuja teoksia, jotka saavat asiakkaan ellei tietoisesti niin viimeistään alitajuisesti valitsemaan juuri kyseisen tuotemerkin.
Esimerkiksi yksi kauneimmista mainoksista on mielestäni Fazerin Nordic Gourmet- konseptin mainos, joka kertoo tarinan pienen puolukan vuodesta Lapin karuissa olosuhteissa.
Lue lisää omasta blogistani.
Rene Magritte - Le seize septembre
Käynti Tennispalatsin Suuntana surrealismi-näyttely jäi hieman vaisuksi osaltani. Jo valmiiksi nuutunut olotilani ei ollut otollinen syvällistä tutkiskelua vaativien teosten tapittamiseen. Läpi näyttelyn vastaan tuli kuitenkin hyvin mielenkiintoisia tekeleitä, vaikka osa näyttelyn annista synnytti minussa vain mitäänsanomatonta hämmennystä.
Alkupuolen kollaaseista osa oli varsin veikeitä, mutta patsaat ja veistokset olivat pikemminkin vain tylsiä. Ne toivat mieleeni jonkin toisen ulottuvuuden puusepän tekemät tekeleet. Näyttelyn edetessä mielenkiintoni kuitenkin heräsi todenteolla, kun hoksasin, että näyttelyssä oli suosikkitaiteilijani Rene Magritten tuotantoa. Pyredeinen linna-teos oli huikea. Pelkästään sen näkeminen teki näyttelystä käymisen arvoisen. Salvador Dalin muutamat taidonnäytteet olivat nekin upeita, samoin kuten Picasson maalaus, joka kuvasi naista rannalla. Muut hänen teoksistaan eivät jääneet niinkään mieleeni.
Värien yltäkylläisyys, aiheiden ja tekotapojen vaihtelevaisuus sekä ylipäätään taideteosten lennokkuus oli piristävää. Esinetaideteokset (onko pisuaari patsas, veistos, vai mikä ihme?) sen sijaan eivät jaksaneet kiinnostaa tuskin vilkaisua enempää. Samaten surrealistiset lyhytelokuvat menivät täysin ohi. Vain ahdistava tunnelma jäi mieleeni niistä.
Loppujen lopuksi näyttely oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Sen anti jakautui kuitenkin kahteen osaan: hauskat, jännittävät ja ajatukset pysäyttävät teokset, sekä mitäänsanomattomat ja epämiellyttävät teokset. Taiteenhan kuuluu herättää ajatuksia, joten siinä mielessä näyttely oli hyvin onnistunut. Vai mitä muuta voi todeta, kun pelkää näkevänsä seuraavana yönä painajaisia katselemastaan taidekipaleesta?
|
Viimeisimmät kommentit