SuRreaLismia Tennispalatsissa

22.9 kävin Tennispalatsin taidemuseossa tutusmassa Israelista tuotuun Surrealismi näyttelyyn.

Näyttelyssä esiteltiin eri surrealismin tyylejä eri taiteilijoilta. Taideteoksia oli tuotettu monella eri materiaaleilla, joista mieleen painuvin oli Mark Dion tekemä rönteken kuvista koottu tuotos. Valokuvat sytyttivät ja niistä mainittakoon Dalin alaston pääkallo. 
Näyttelyssä esillä olleet veistokset eivät herättäneet niinkään tunteita, mutta maalaukset olivat sitten toista luokkaa.
Surrealistisissa maalauksissa on jännittävästi käytetty tilan ja värien yhdistelmiä johon jokainen mielestäni pystyy yhtymään uniensa kautta. Hämmentävää oli löytää piilotettuja elementtejä jotka huomasi vasta tarkemman tarkastelun kautta esim. Ghada Amerin taulussa Punaisia valumia.

Näyttelyn ilmapiiri oli melko uninen, joka sopii hyvin surrealistiseen tyyliin ja Tennispalatsin näyttely tilat toimivat hyvin kahdessa kerroksessa.
Leijumpa tästä tarkastelemaan Picasson töitä ateneumiin..

Surrealistisia kokemuksia

Vierailin Tennispalatsin Suuntana surrealismi-näyttelyssä. Siellä oli nimensä mukaan sekä surrealistisia teoksia että aihetta sivuavia töitä.  Näyttely oli koottu Jerusalemin Israel-museon kokoelmista.

Alakerta – dadaismiasta surrealismiin:

• dadaistisia kollaaseja, esinekoosteita ja lehtien kansitaidetta
• videoteoksia jotka auttoivat hyvin pääsemään oikeaan tunnelmaan
• kaapista ja videoinstallaatiosta koostuva teos, johon vuoroaan jonottaminen oli surrealistinen kokemus itsessään
• Mark Dion Paketti tilaustyö Israel-museoon. Työssä on viittauksia tunnettujen surrealistien teoksiin.

Man Ray Indestructible object

Yläkerta – unikuvia ja todellisuutta:

• Joan Mirón maalauksia
• Marcel Duchampin kuuluisia readymade-teoksia
• kattava kokoelma Man Rayn innovatiivisia valokuvia sekä esineitä (kuvassa)
• William Kentridgen kiehtova Lääkekaappi jossa oli sisällä animoitu hiilipiirros.
• eri taiteilijoiden surrealistisia naiskuvia
• Salvador  Dalin ja Luis Bunuelin Andalusialainen koira lyhytelokuva.  Vielä lisää surrealistista lisämaustetta sille antoi uusi hepreankielinen ääniraita

Näyttely oli todella monipuolinen joten tuntuu että en pystynyt yhdellä käyntikerralla perehtymään kaikkeen niin hyvin kuin olisin halunnut.  Videoteokset olivat itselleni tärkeä osa näyttelyä ja ne auttoivat myös näyttelyn tunnelmaan astumisessa.  Alakerrassa pääsi myös itse kokeilemaan joitain surrealistien käyttämistä tekniikoista ja tekemään hieman dadaistista runotaidetta.  Minua näyttely, ja surrealistien metodeihin tarkempi tutustuminen inspiroi suunnattomasti.

Dalin jalanjälijissä

HEO:n mediaopiskelijat  saivat tehtäväkseen vierailla Suuntana Surrealismi- näyttelyssä Tennispalatsissa. Näyttelyn tarkoituksena oli antaa laaja katsaus surrealismin perusideoihin ja aatteisiin. Esillä oli tunnetuimpien surrealistien kuten Salvador Dalin, Marcel Duchambin ja Max Ernstin töitä.

Olen tyytyväinen, että raskaan koulupäivän jälkeen saavuin paikalle, sillä näyttelyssä oli mielestäni paljon mielenkiitoista katsottavaa ja pohdittavaa. Surrealistit ja dadaistit olivat niitä radikaaleja, jotka ensimmäisinä rikkoivat klassisen taiteen rajoja. Niinpä minäkin voin kuvankäsittelytunnilla photoshoppailla vapaammin. Kaikki ei ole sitä miltä tosimaailmassa näyttää. Kuvat, muodot ja ideat voivat kummuta alitajunnasta ja unista ja erilaisia asioita voi yhdistellä vapaasti ja epäjohdonmukaisesti niin että se herättää katsojassa vahvoja tuntemuksia. Samoilla elementeillä rakennetaan mielenkiintoinen mainos tai Web-alusta. Mitä siis Dali edellä, sitä HEO:n Ikkunasali perässä.

Jotkut näyttelyn töistä olivat mielestäni pelottavia. Yhden patsaan silmät oli korvattu vetoketjuilla ja alistetun näköiset naiset riippuivat toisella seinällä valovakehyksissä. Elokuvahuoneista kaikuva hämärä musiikki kruunasi tunnelman. Nyt voin kuitenkin sanoa, että Pollock, Miro’ ja Dali on nähty, ainakin muutaman työn osalta.

Surrealismi -näyttely ei oikein sytyttänyt

Saimme tehtäväksi käydä Surrealismi-näyttelyssä Tennispalatsissa. En ole aiemmin käynyt kuin yhdessä Tennispalatsin taidenäyttelyssä, joka oli alkuvuoden 2009 Walt Disney -näyttely.

Harmikseni tämä näyttely ei juuri saanut minua innostumaan. Pidän ainoastaan kahden surrealistin, Réné Magritten ja Salvador Dalin töistä. Edes Picasso ei ole taiteilijana minulle kovin tärkeä, vaikka pidän häntä mielenkiintoisena hahmona. Lähes kaikki näyttelyn alakerran töistä olivat minulle pelkkää kubistista sotkua, ja koska en jaksa pohtia mitä puukyhäelmä voisi merkitä taiteellisessa mielessä lähinnä vilkaisin niitä ennen kuin liikuin eespäin.

Yläkerrassa katseeni tavoitti ensimmäiseksi Magritten maalauksen “Pyreneiden linnan”. Pidin teoksesta, mutta siihen innostukseni sammuikin, sillä loput maalaukset ylittivät jälleen käsityskykyni ja mielenkiintoni keskittyi enää lähinnä maalausten värimaailmaan.

Huomasin kuitenkin ensimmäistä kertaa naisten roolin toistumisen surrealistisissa töissä, ja mietin miksi heitä käytettiin sillä tavalla taideteoksissa. Monet työt tuntuivat perversseiltä melko väkivaltaisine kuvineen, kun toiset yhä pysyivät hyvän maun puolella. Joidenkin taiteilijoiden käsitys naisista näkyi hyvinkin selkeästi heidän töissään, ja siksi jotkut teokset saivat minut tästä syystä jopa hieman ahdistumaan.

En oikein pidä lyhytelokuvista tai poptaide-tyyppisistä esille asetetuista esineistä. Vessanpönttö ei herätä minussa minkäänlaisia taiteellisia tuntemuksia oli sillä kuinka hieno surrealistinen nimi tai idea tahansa. Suosikkiteokseni koko näyttelyssä olikin Magritten “Pyreneiden linna” (1959), joka toi mieleen esim. unet sekä satukirjojen kuvitukset. On hyvä kun maalaus on selkeä ja herättää mielikuvia ja ajatuksia ilman että tarvitsee tuntea työn tai taiteilijan taustoja.