Makoisaa messua

…tai seminaaria, mutta messu nyt vaan sopii tuohon paremmin. Yhdistimme voimamme Ellan ja Jasmiinan kanssa ja katsoimme mitä tuli saaliiksi;

surREALismi –

Syyskuun 22. päivä 2009, suuntasimme porukalla Tennispalatsiin katsomaan Surrealismi näyttelyä.

Etukäteen minulla ei ollut paljoakaan tietoa surrealismista , joten lähdin suhteellisen avoimena, mutta väsyneenä koulupäivästä, näyttelyyn.

Näyttelyyn päästyäni, en voinut uskoa, mitä kaikkea ihmiset kutsuvat taiteeksi. Isossa osassa teoksista oli jotain epäselvää töherrystä, mistä oli vaikea saada edes selvää ja niissä töissä, joista sai selvää, ei ollut mielestäni mitään järkeä.

En voi käsittää, miten ihmiset maksavat suuria summia tuollaisista teoksista.

Taidetta ymmärtämättömänä, voin todeta, että tapahtuma jätti todella tyhjän mielen itselleni ja nyt kuukausien jälkeen, en muistele suurella lämmöllä näyttelystä juurikaan muita teoksia, kuin muutamia valokuvia.

Uskon, että enemmän taiteesta ymmärtävät, saivat näyttelystä enemmän irti.

Ymmärrystä vailla – Surrealismia Tennispalatsissa

Syyskuun 22. päivä suuntasimme kohti Tennispalatsia, jossa oli kaksi kerrosta taidetta aiheenaan surrealismi.

En ole koskaan pitänyt tämänkaltaisista töistä joita esillä oli, koska mielestäni esittämätön taide voi olla myös hienosti toteutettua. Pyrin mennessäni kuitenkin pitämään mieleni avoimena, mutta edes se ei auttanut minua pitämään näyttelystä. Toki muutama jyväkin nousi akanoiden seasta, mutta ne olivat harvassa. Pidin erityisesti Mercel Jeanin “Gardenian haamusta”, huovalla päällystetystä naisen päästä jonka silmät olivat vetoketjut.

Olenkin aina ihmetellyt, että mitä tuo turkisväki kansa monokkeleineen saa katsoessaan luonnosvihkoon pieleen piirretyistä luonnoksista. Minä en saa siitä mitään, täysin ymmärrystä vailla.