Dadaa ja surrealismia Tennispalatsissa

Lonesome City Dweller, Herbert Bayer

Taidemuseo Tennispalatsissa ollut Suuntana surrealismi -näyttely luotasi dadaismin ja surrealismin reittejä lähes sadan vuoden ajalta. Tyylisuuntien vanhojen mestareiden teosten joukossa oli myös uusia 2000-luvun surrealistisia näkemyksiä, kuten kaappi, jonka sisälle sai kiivetä näkemään, kuinka taivaalta leijuvasta silmästä muuttui vene, sekä lääkekaapin sisältä löytyvä hiilianimaatio.

En ole koskaan ollut erityinen dadan ystävä, eikä nytkään suurin osa kollaasiteoksista nytkäyttänyt suupieliä ylöspäin innostuksesta (Jiří Kolářin oivalluksia lukuunottamatta). Kuitenkin Suihkulähteen ja muiden readymade-teosten herättämä aivonystyröiden ärsytys oli ihan tervetullutta. Duchampin teosta ei varmasti ole turhaan valittu eniten jälkipolviin vaikuttaneeksi teokseksi, sillä sillä (symbolina readymadelle) on ollut suuri merkitys nykytaiteen muotoutumisessa ja taiteen merkityksen ja määrittelemisen kysymysten herättämisessä; Missä vaiheessa museon seinäänkiinnitetystä vaahtosammuttimesta tulee taidetta? Osallistavaa taidetta, performanssia ja readymadea yhdistelevä paketti- ja röntgenteos oli toisaalta omaa sarjaansa moniulotteisuudessaan.

Surrealismin unimaailman kiehtovuus vahvistui erityisesti Leonora Carringtonin mystisiä öisiä otuksia, Andre Massonin Goethen värisinfoniaa, sekä Magritten rauhallisia sävyjä katsoessa. Näyttelyssä oli useita kiehtovasti tehtyjä ja toisaalta aiheeltaan kiinnostavia teoksia. Surrealismin biomorfismi ja silmänlumeet ovat aina kiehtoneet minua ja näkyneet työskentelytavoissani (mm. automatismi – kuinka paljon helpompaa ja mielenkiintoista on lähteä työstämään jotain uutta jonkun tutun tai valmiin ympärille, esimerkiksi jonkun koulumonisteen nurkkaan? Tätä tekniikkaa käytin myös tiedostamattani simpukoista alkunsa saaneessa tussityössä). Ei mikään täysin turha museokäynti.

So real surreal

Surrealismin näyttely Tennispalatsissa syyskuun 22. iltana ei ehkä tarjonnut niin paljon kuin odotin, mutta pidin siitä silti. Olin siellä hyvin väsyneenä, mutta valmis sukeltamaan kummallisten teosten maailmaan. Väsymys synkronoitui mainiosti näyttelyn tunnelmaan, joka oli suurimmilta osin unenkaltainen ja huokui hulluutta. Leijailin mm. Man Rayn, Jackson Pollockin, René Magritten ja Marcel Duchampin mielenkiintoisten teosten keskellä. Oli myös kiinnostavaa nähdä hieman kokeellisempiakin töitä.

Näyttely tarjosi monipuolisuutta – siihen sisältyi erilaisia kokonaisuuksia, joihin kuului kaikkea maalauksista veistoksiin. Mieleen jäi huone, jossa oli nykytaiteilija Mark Dionin lähettämiä postipaketteja, joiden sisällöstä oli otettu röntgenkuvia. Kun tutkin kuvia, paketit alkoivat tuntua jostain syystä salaperäisemmiltä, vaikka sisältö olikin osittain paljastettu. Pakettien kanssa samalla seinällä sijaitseva Pariisin ilma lasipurkissa teki minuun vaikutuksen, sekä itse idea kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lyhytelokuvat olivat hypnotisoivia ja Bunuelin ja Dalin surrealismiklassikko Un Chien Andalou oli läsnä myös.

Pettynyt surrealismiin

René Magritte - Pyreneiden linna

Kuluvalla viikolla päättynyt Suuntana surrealismi -taidenäyttely tennispalatsin galleriassa ei tuntunut tuottavan osalle kävijöistä tuntuvaa mielihyvää.

Esillä oleva kokoelma saattoi olla monelle muullekin kävijälle yllätys. Kokoelma kattoi töitä aina surrealismi –liikkeen sekavan oloisilta, kokeellisilta syntyajoilta, tyylin arvostetuimpiin nimiin, mm. Salvador Dalin ja René Magritten töihin. Näyttelyn järjestelystä pystyi helposti seuraamaan tyyliliikkeen evoluutiota ajan mittaan, ja pyrki myös selventämään mistä surrealismisessa taiteessa on kyse.

Kokoelman ehkä henkilökohtaisesti kiehtovin työ tervehtii kävijää toiseen kerrokseen menevän porraskäytävän päässä. René Magritten maalaus Pyreneiden linna, on se teos millä oma taiteen opettajani sai minut kiinnostumaan surrealismista. Koska henkilökohtainen tulkintani surrealismista pohjustuu täysin tähän teokseen, ja suureen osaan Dalín kuuluisimmista teoksista, ehkä ylpeyttäni petyin näyttelyn raaimpiin ja kokeellisempiin teoksiin.

Silti, vaikka kokemus jätti paljon toivottavaa, ja hiemän tyhjän ja petetyn olon,  näyttely oli hyvin silmiä avaava ja mainio pohja jatkaa ehkä maailman tunntetuimman kuvataitelijan näyttelyyn. Sitä odotellessa…

Ajantappoa aneemisessa cinemassa

Viime lauantaina eksyttiin Taidemuseo Tennispalatsin Suuntana surrealismi -näyttelyyn, Pyry muuten vain innokkaana, itse ajantappopuuhissa. Ansiokkaasti siellä pari tuntia kulutettiinkin, hartaasti kaikkiin näyttelyn osioihin (mm. readymade, unen maa, biomorfismi, aikakauslehdet, videot) perehtyen.

Jerusalemin Israel-museosta lainassa olleista teoksista mieleenpainuvimpina mainittakoon erityisesti liikkuvat kuvat: William Kentridgen hiilianimaatio ”Lääkekaappi” sekä Marcel Duchampin hypnotisoiva lyhytvideo ”Anemic Cinema”. Bravo.

Hyvänä kontrastina esillä oli niin esittäviä ja teknisesti taidokkaita (Jiří Kolář, Yves Tanguy) kuin naiivimpiakin (Picasso, blaah) teoksia. Kaiken kaikkiaan näyttely jäi melko kolkoksi muutamia kohokohtia lukuunottamatta. Itseäni kismitti joidenkin sarjojen puutteellisuus (”teokset no. 2 ja no. 5 sarjasta se-ja-se”, missä loput?) sekä itse näyttelytilan turhan innokas ilmastointi, varpaat jäätyivät videoita fiilistellessä.

SuRreaLismia Tennispalatsissa

22.9 kävin Tennispalatsin taidemuseossa tutusmassa Israelista tuotuun Surrealismi näyttelyyn.

Näyttelyssä esiteltiin eri surrealismin tyylejä eri taiteilijoilta. Taideteoksia oli tuotettu monella eri materiaaleilla, joista mieleen painuvin oli Mark Dion tekemä rönteken kuvista koottu tuotos. Valokuvat sytyttivät ja niistä mainittakoon Dalin alaston pääkallo. 
Näyttelyssä esillä olleet veistokset eivät herättäneet niinkään tunteita, mutta maalaukset olivat sitten toista luokkaa.
Surrealistisissa maalauksissa on jännittävästi käytetty tilan ja värien yhdistelmiä johon jokainen mielestäni pystyy yhtymään uniensa kautta. Hämmentävää oli löytää piilotettuja elementtejä jotka huomasi vasta tarkemman tarkastelun kautta esim. Ghada Amerin taulussa Punaisia valumia.

Näyttelyn ilmapiiri oli melko uninen, joka sopii hyvin surrealistiseen tyyliin ja Tennispalatsin näyttely tilat toimivat hyvin kahdessa kerroksessa.
Leijumpa tästä tarkastelemaan Picasson töitä ateneumiin..

Surrealistisia kokemuksia

Vierailin Tennispalatsin Suuntana surrealismi-näyttelyssä. Siellä oli nimensä mukaan sekä surrealistisia teoksia että aihetta sivuavia töitä.  Näyttely oli koottu Jerusalemin Israel-museon kokoelmista.

Alakerta – dadaismiasta surrealismiin:

• dadaistisia kollaaseja, esinekoosteita ja lehtien kansitaidetta
• videoteoksia jotka auttoivat hyvin pääsemään oikeaan tunnelmaan
• kaapista ja videoinstallaatiosta koostuva teos, johon vuoroaan jonottaminen oli surrealistinen kokemus itsessään
• Mark Dion Paketti tilaustyö Israel-museoon. Työssä on viittauksia tunnettujen surrealistien teoksiin.

Man Ray Indestructible object

Yläkerta – unikuvia ja todellisuutta:

• Joan Mirón maalauksia
• Marcel Duchampin kuuluisia readymade-teoksia
• kattava kokoelma Man Rayn innovatiivisia valokuvia sekä esineitä (kuvassa)
• William Kentridgen kiehtova Lääkekaappi jossa oli sisällä animoitu hiilipiirros.
• eri taiteilijoiden surrealistisia naiskuvia
• Salvador  Dalin ja Luis Bunuelin Andalusialainen koira lyhytelokuva.  Vielä lisää surrealistista lisämaustetta sille antoi uusi hepreankielinen ääniraita

Näyttely oli todella monipuolinen joten tuntuu että en pystynyt yhdellä käyntikerralla perehtymään kaikkeen niin hyvin kuin olisin halunnut.  Videoteokset olivat itselleni tärkeä osa näyttelyä ja ne auttoivat myös näyttelyn tunnelmaan astumisessa.  Alakerrassa pääsi myös itse kokeilemaan joitain surrealistien käyttämistä tekniikoista ja tekemään hieman dadaistista runotaidetta.  Minua näyttely, ja surrealistien metodeihin tarkempi tutustuminen inspiroi suunnattomasti.

Surrealisminäyttely 22.9.09

Rene Magritte - Le seize septembre

Käynti Tennispalatsin Suuntana surrealismi-näyttely jäi hieman vaisuksi osaltani. Jo valmiiksi nuutunut olotilani ei ollut otollinen syvällistä tutkiskelua vaativien teosten tapittamiseen. Läpi näyttelyn vastaan tuli kuitenkin hyvin mielenkiintoisia tekeleitä, vaikka osa näyttelyn annista synnytti minussa vain mitäänsanomatonta hämmennystä.

Alkupuolen kollaaseista osa oli varsin veikeitä, mutta patsaat ja veistokset olivat pikemminkin vain tylsiä. Ne toivat mieleeni jonkin toisen ulottuvuuden puusepän tekemät tekeleet. Näyttelyn edetessä mielenkiintoni kuitenkin heräsi todenteolla, kun hoksasin, että näyttelyssä oli suosikkitaiteilijani Rene Magritten tuotantoa. Pyredeinen linna-teos oli huikea. Pelkästään sen näkeminen teki näyttelystä käymisen arvoisen. Salvador Dalin muutamat taidonnäytteet olivat nekin upeita, samoin kuten Picasson maalaus, joka kuvasi naista rannalla. Muut hänen teoksistaan eivät jääneet niinkään mieleeni.

Värien yltäkylläisyys, aiheiden ja tekotapojen vaihtelevaisuus sekä ylipäätään taideteosten lennokkuus oli piristävää. Esinetaideteokset (onko pisuaari patsas, veistos, vai mikä ihme?) sen sijaan eivät jaksaneet kiinnostaa tuskin vilkaisua enempää. Samaten surrealistiset lyhytelokuvat menivät täysin ohi. Vain ahdistava tunnelma jäi mieleeni niistä.

Loppujen lopuksi näyttely oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Sen anti jakautui kuitenkin kahteen osaan: hauskat, jännittävät ja ajatukset pysäyttävät teokset, sekä mitäänsanomattomat ja epämiellyttävät teokset. Taiteenhan kuuluu herättää ajatuksia, joten siinä mielessä näyttely oli hyvin onnistunut. Vai mitä muuta voi todeta, kun pelkää näkevänsä seuraavana yönä painajaisia katselemastaan taidekipaleesta?

Surrealismi -näyttely ei oikein sytyttänyt

Saimme tehtäväksi käydä Surrealismi-näyttelyssä Tennispalatsissa. En ole aiemmin käynyt kuin yhdessä Tennispalatsin taidenäyttelyssä, joka oli alkuvuoden 2009 Walt Disney -näyttely.

Harmikseni tämä näyttely ei juuri saanut minua innostumaan. Pidän ainoastaan kahden surrealistin, Réné Magritten ja Salvador Dalin töistä. Edes Picasso ei ole taiteilijana minulle kovin tärkeä, vaikka pidän häntä mielenkiintoisena hahmona. Lähes kaikki näyttelyn alakerran töistä olivat minulle pelkkää kubistista sotkua, ja koska en jaksa pohtia mitä puukyhäelmä voisi merkitä taiteellisessa mielessä lähinnä vilkaisin niitä ennen kuin liikuin eespäin.

Yläkerrassa katseeni tavoitti ensimmäiseksi Magritten maalauksen “Pyreneiden linnan”. Pidin teoksesta, mutta siihen innostukseni sammuikin, sillä loput maalaukset ylittivät jälleen käsityskykyni ja mielenkiintoni keskittyi enää lähinnä maalausten värimaailmaan.

Huomasin kuitenkin ensimmäistä kertaa naisten roolin toistumisen surrealistisissa töissä, ja mietin miksi heitä käytettiin sillä tavalla taideteoksissa. Monet työt tuntuivat perversseiltä melko väkivaltaisine kuvineen, kun toiset yhä pysyivät hyvän maun puolella. Joidenkin taiteilijoiden käsitys naisista näkyi hyvinkin selkeästi heidän töissään, ja siksi jotkut teokset saivat minut tästä syystä jopa hieman ahdistumaan.

En oikein pidä lyhytelokuvista tai poptaide-tyyppisistä esille asetetuista esineistä. Vessanpönttö ei herätä minussa minkäänlaisia taiteellisia tuntemuksia oli sillä kuinka hieno surrealistinen nimi tai idea tahansa. Suosikkiteokseni koko näyttelyssä olikin Magritten “Pyreneiden linna” (1959), joka toi mieleen esim. unet sekä satukirjojen kuvitukset. On hyvä kun maalaus on selkeä ja herättää mielikuvia ja ajatuksia ilman että tarvitsee tuntea työn tai taiteilijan taustoja.

dadadadaaaaaaa-näyttelyssä

André Breton, Salvado Dali ja René Magritte pysäyttivät minut hetkeksi Tennispalatsin käytäville…. Mihin innostukseni kiinnittyi, mitä ihmettelin, miksi jne. Se olisi kiinostavaa luettavaa.

Tehtävä: Laadi blogiin raportti näytelykokemuksestasi

• pituus n.600-800 merkkiä
• haluettassi voit liittää raporttiin yhden kuvan
• otsikointi
• kieliasu
• luokittele raporttisi aiheisiin: raportti, teksti ja harjoitustyöt
• laadi omat avainsanat
• valmiit raportit julkaistaan viim. torstaina 24.9. klo 12:00.